kaukokartoitusmenetelmistä

Kaukokartoitusmenetelmät viittaavat tekniikoihin, joilla kerätään tietoa kohteesta mittaamatta sitä suoraan. Sen sijaan mittaukset tehdään etäältä, usein käyttämällä sähkömagneettista säteilyä. Keskeisiä kaukokartoitusmenetelmiä ovat satelliittikaukokartoitus ja ilmakuvaus.

Satelliittikaukokartoituksessa tietoa kerätään maan kiertoradalla olevista satelliiteista. Nämä satelliitit on varustettu sensoreilla, jotka havaitsevat erilaisia sähkömagneettisen spektrin alueita, kuten näkyvää valoa, infrapunasäteilyä ja mikroaaltoja. Satelliiteista saatavaa dataa voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin, kuten maankäytön seurantaan, ympäristön tilan arviointiin, meteorologiseen ennustamiseen ja geologiseen tutkimukseen.

Ilmakuvaus puolestaan hyödyntää lentokoneista tai drooneista käsin otettuja valokuvia ja muuta sensoridataa. Se soveltuu erityisesti pienempien alueiden yksityiskohtaiseen tarkasteluun ja nopeaan tiedonkeruuseen. Kuten satelliittikaukokartoitus, myös ilmakuvaus mahdollistaa monipuolisen sovelluskehityksen eri aloilla.

Kaukokartoitusmenetelmien ydinajatuksena on kyky havainnoida suuria alueita systemaattisesti ja toistuvasti. Tämä mahdollistaa globaalien ja alueellisten ilmiöiden ymmärtämisen sekä muutosten seurannan pitkällä aikavälillä. Menetelmien kehittyessä niiden tarkkuus ja monipuolisuus kasvavat jatkuvasti.