katetusta

Katetusta, tai katetointi, tarkoittaa katetrin asettamista kehon onteloon tai suonistoon tarkoituksena poistaa tai antaa nesteitä, sekä mitata kehon toimintaa. Katetointia käytetään laajasti lääketieteessä erilaisissa tilanteissa, kuten virtsarakon tyhjentämiseen, lääkehoidon toteuttamiseen tai virtsan- ja muiden nesteiden mittaamiseen.

Virtsakatetoinnissa yleisiä muodollisia vaihtoehtoja ovat:

- virtsarakon katetointi uretraalisella katetrilla (esim. Foley-katetri), joka voi olla tilapäinen tai pitkäaikainen;

- suprapubinen katetri, joka asennetaan suoraan virtsarakon yläpuoliseen alueeseen ihon läpi;

- toistuva tai säännöllinen katetrointi (intermittent catheterization), jossa katetri asetetaan ja poistetaan useita kertoja päivässä.

Menettelyyn liittyy sekä potilaan että hoitohenkilökunnan antamaa ohjausta. Aseptinen tekniikka ja kivunlievitys ovat tärkeitä seikkoja. Katetointia voidaan käyttää, kun virtsasiirto on estynyt, kun virtsatulosta on tarpeen mitata, tai kun potilas ei pysty tyhjentämään virtsarakkoa normaalisti. Pitkäaikaisessa katetoinnissa huomioidaan katetrin huolto ja vaihtovälit sekä virtsatieinfektioiden ennaltaehkäisy.

Kliiniset riskit ja haittavaikutukset voivat sisältää virtsatieinfektion riskin suurentumisen, virtsaputken tai virtsarakon vaurioitumisen, katetrin tukkeutumisen sekä virtsan takaisinvirtauksen aiheuttamat komplikaatiot. Hoidossa korostuvat hyvä hygienia, oikea katetrin valinta sekä asianmukainen seuranta ja vaihtoväliensa noudattaminen.