kansallispukuihin

Kansallispukuihin viittaava käsite kattaa Suomen perinteiset, alueellisesti eriytyvät kansallispuvut sekä niiden pukeutumisen tavat ja rituaalit. Kansallispukut on syntynyt maaseudun yhteisöissä ja niitä on käytetty sekä arjessa että juhlissa, mutta nykyään ne nähdään pääasiassa kulttuuriperintönä ja identiteetin ilmaisuna.

Aluekohtaiset erot ovat suuret. Jokaisella maakunnalla tai pitäjäkunnalla on omat tunnusomaiset värit, kuviot ja somistusperinteensä. Yleisiä elementtejä voivat olla paita, liivi tai korsetti, hame, esiliina sekä päähineet, mutta tarkat muodot ja koristeet vaihtuvat alueittain. Materiaalit sekä kirjonta, helmikoristeet ja kirjailut kertovat paikallisista tavoista ja taloudellisista olosuhteista.

Historiaa leimaa kansallinen herätys 1800-luvulla sekä myöhemmin vahvistunut identiteetin rakentaminen itsenäisyyden aikana. Kansallispukujen rekonstruktiot ja kokoelmat ovat olleet tärkeässä asemassa kansanperinteen tallentamisessa sekä suomalaisten kulttuurisen omaleimaisuuden korostamisessa. Tämä on johtanut sekä rakennettuihin kappaleisiin että nykyaikaisiin tulkintoihin, joissa perinnettä säilytetään mutta myös mukautetaan nykyhetken käyttöön.

Käyttö nykyisin on monipuolista. Kansallispukuja näkee juhla-tilaisuuksissa, kuten Itsenäisyyspäivänä ja muissa valtiollisissa tai kulttuuritapahtumissa, sekä kansantanssiryhmissä ja musiikkifestivaaleilla. Ne voivat esiintyä myös matkailu- ja museokontekstissa, jossa kerrotaan suomalaisesta puku- ja tekstiiliperinteestä sekä sen kehityksestä. Kansallispukujen rakennus- ja säilyttämistoimia hoitavat museoiden kokoelmat, kansallispukujen seurat sekä kutomo- ja koristemaidokkain yhteisöt.