kanavoinnista

Kanavointi on prosessi, jossa kanavoija uskoo vastaanottavansa viestejä, tietoa tai ohjausta ulkopuolelta. Viestit koetaan usein lähteväksi henkisiltä olennoilta, kollektiiviselta tietoisuudelta tai muulta korkeammalta tietoisuuden lähteeltä. Kanavoinnin tulokset voivat ilmetä suullisena puheena, kirjoitettuna tekstinä tai muuna ilmaisuna.

Kanavoinnin muotoja on useita: transsikanavointi (tilaan siirtyminen ja viestin vastaanottaminen transsissa), automatisoitu kirjoittaminen (kirjaaminen ulkopuolelta tulevaa tekstiä), sekä vuoropuheellinen kanavointi. Yleistä on, että vastaanotettu tieto koetaan viestiksi, jonka lähde on kanava.

Käyttökonteksteja ovat henkilökohtainen henkinen kasvu, opastus sekä inspiraatio. Kanavointia harjoitetaan sekä yksilöinä että ryhmissä, ja sitä esiintyy erilaisissa uususkonnollisissa ja henkisissä liikkeissä.

Tutkimuksellisesti kanavointi ei ole vakiintunut luotettavaksi tiedonlähteeksi. Skeptikot korostavat, että kanavointi voidaan selittää psykologisilla mekanismeilla, kuten hypnoosilla, suggestioilla tai tulkintojen projektiolla. Tutkimukset ovat rajallisia eivätkä usein toistettavissa.

Historiaan kanavointi kuuluu spiritualismin ja parapsykologian piiriin ja on osa monien kulttuurien henkisiä käytäntöjä. Nykyään sille löytyy variansseja sekä tieteellisessä että uskonnollisessa keskustelussa.