kaasuhydraatteihin

Kaasuhydraatit, tunnettu myös nimellä klatraattihydraatit, ovat kiteisiä yhdisteitä, joissa kaasu- tai nestemolekyylit ovat vangittuina vesimolekyylien muodostamiin häkkeihin. Nämä häkkimäiset rakenteet syntyvät yleensä alhaisissa lämpötiloissa ja korkeissa paineissa, erityisesti merenpohjassa ja ikiroudassa. Vangittu molekyyli, jota kutsutaan "isännäksi", voi olla esimerkiksi metaani, hiilidioksidi, vety tai rikkivety. Vesi puolestaan muodostaa "vieraanvaraisen" verkon.

Tunnetuin kaasuhydraattien muoto on metaanihydraatti. Suuria määriä metaanihydraatteja on arvioitu löytyvän maapallon merenpohjista, ja niiden uskotaan sisältävän merkittäviä määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Kaasuhydraattien vakaus riippuu merkittävästi lämpötilasta ja paineesta. Lämpötilan noustessa tai paineen laskiessa hydraatti voi hajota vapauttaen vangitun kaasun.

Kaasuhydraatteihin liittyy sekä potentiaalisia hyötyjä että riskejä. Niitä tutkitaan tulevaisuuden energianlähteenä, sillä niiden sisältämä metaani voitaisiin mahdollisesti hyödyntää. Toisaalta, jos suuria määriä kaasuhydraatteja hajoaisi nopeasti esimerkiksi ilmaston lämpenemisen seurauksena, vapautuva metaani voisi voimistaa ilmastonmuutosta. Myös merenpohjan epävakauteen ja tsunamien mahdollisuuteen liittyy riskejä, jos hydraattien hajoaminen aiheuttaa pohjan sortumista.