järjestelmämuistia

Järjestelmämuisti on tietokoneen päämuisti, jossa tallennetaan aktiivisesti käytettävät ohjelmat ja data. Se on nopea, mutta haihtuva muistityyppi; sen sisältö häviää virtakatkon yhteydessä. Tyypillisesti järjestelmämuisti toimii välissä prosessorin ja pysyvän tallennuksen välillä, tarjoten nopean pääsyn käsiteltäviin tietoihin.

Yleisimmän järjestelmämuistin muodot perustuvat DRAMiin (dynaaminen RAM). DRAM vaatii säännöllistä virkistystä, jotta tieto säilyy. SRAMia käytetään välimuisteissa (L1/L2/L3), koska se on nopeampaa mutta huomattavasti kalliimpaa. Palvelin- ja kriittisissä järjestelmissä voidaan käyttää ECC- muistia, joka havaitsee ja korjaa virheitä. Muistimoduulit ovat DIMM- ja SO-DIMM -kokoja; nykyisin yleisimmät standardit ovat DDR4 ja DDR5. Muistin nopeus, kapasiteetti ja useamman muistikanavan määrä vaikuttavat suorituskykyyn.

Käyttöjärjestelmä hallinnoi muistia virtuaalimuistina: ohjelmien muistivaatimukset esitetään virtuaalisina osoitteina, jotka OS kääntää fyysisiksi osoitteiksi. Tämä mahdollistaa muistin suojauksen sekä sivutuksen (paging), jossa osia muistista siirretään tarvittaessa levylle (swap). Virtuaalimuisti mahdollistaa moniajoa ja vakaamman suorituskyvyn erillisissä prosesseissa.

Kapasiteetti ja suorituskyky: kotikäytössä 8–16–32 gigatavua RAM-kapasiteettia pidetään tavallisena määränä, ja suurempi muisti helpottaa moniajoa ja vaativampia sovelluksia. Pelit ja työstöt voivat hyödyntää 16–32 GB tai enemmän. Ammattilais- ja palvelinratkaisut voivat käyttää 64–256 GB tai suurempia kokoonpanoja. Järjestelmämuistin määrä sekä latenssi vaikuttavat kokonaisnopeuteen ja sovellusten vastineaikaan.