julkisrahoitteisuus

Julkisrahoitteisuus tarkoittaa rahoitusta, jonka määrän antavat julkisrahoitteiset toimijat: valtion, kuntien tai julkisiin rahoituskanaviin kuuluvien organisaatioiden kautta. Se kattaa sekä suorat tuet, avustukset ja määrärahat että epäsuorasti myönnetyn tuen, kuten verotukselliset tukimuodot, erillisrahoitteiset ohjelmat sekä julkisen hankinnan, jolla edistetään yhteiskunnallisia tavoitteita. Rahoitus voi olla pitkäjänteistä tai projektikohtaista, ja sen lähteet voivat olla keskushallinto, kunnat tai julkisesti omistetut yhtiöt.

Sovellus- ja toimialueet

Julkisrahoitteisuus ulottuu monille aloille. Tutkimus ja korkeakoulutus saavat usein valtion, kunnien sekä kansallisten tutkimusrahoituslaitosten kautta suunnattua tukea ja arvonlisäohjelmia sekä EU-rahastoja. Kulttuuri, taide sekä sivistystoiminta saavat julkista rahoitusta museoille, teattereille, kirjastoille ja vastaaville toimijoille. Infrastruktuuriin, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin sekä joukkoliikenteeseen käytetään suuria julkisia varoja. Julkinen ja yksityinen yhteistyö (PPP) voi yhdistää julkisen rahoituksen ja yksityisiä investointeja.

Vaikutukset ja politiikka

Julkisrahoitteisuudella pyritään turvaamaan palvelujen saavutettavuus, tasa-arvo sekä pitkän aikavälin suunnittelu ja tukemaan tutkimusta sekä innovaatioita. Haasteita ovat budjetoinnin suhdanteet, poliittiset päätökset sekä riippuvuus julkisista varoista. Tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja vaikuttavuuden mittaaminen sekä vastuullinen hallinto ovat tärkeitä prioriteeteja rahoituksen palautteenkierroksessa.

Lisäksi termiä käytetään kuvaamaan julkisen rahoituksen kehyksiä, toimialojen rahoitusrakenteita sekä rahoituksen oikeudellisia ja taloudellisia muotoja. Katso myös julkinen talous, avustus sekä PPP.