jüke

Jääke on suomenkielinen substantiivi, joka tarkoittaa sitä, mikä jää jäljelle jonkin tapahtuman, prosessin tai käytön jälkeen. Sana on etymologisesti johdettu verbistä jäädä, ja se viittaa siihen, että osa on pysynyt jäljellä tai säilynyt alkuperäisen toiminnan seurauksena.

Jääke voidaan ymmärtää sekä konkreettisena aineena että abstraktina käsitteenä. Konkreettisesti kyseessä voi olla jäännös tai lopputuote, joka ei ole käytetty tai hyödynnetty täysimääräisesti. Abstraktimmassa merkityksessä jääke voi tarkoittaa kulttuurista tai historiallista perintöä: esine, paikka tai ilmiö, joka on säilynyt menneisyydestä.

Käyttöyhteydet vaihtelevat: arkikielessä jääke viittaa usein siihen, mikä on jäänyt käyttötilanteen lopussa; tieteellisessä ja museologisessa kontekstissa jääke viittaa säilyneisiin jäännöksiin tai esineisiin, jotka antavat tietoa menneisyydestä. Ero jääkeen ja jäännöksen välillä on huomattava: jääke korostaa sitä, että osa on pysynyt, kun taas jäännös viittaa yleensä lopputuotteeseen, joka on tulos alkuperäisestä kokonaisuudesta.

Ainakin sanan käyttöön liittyy synonyymejä riippuen kontekstista, kuten jäännös ja perintö. Merkitykset voivat vaihdella arkikielestä tieteellisiin ja museologisiin yhteyksiin, joten konteksti ratkaisee, mitä jääke tarkoittaa.