ionoidaionointi

Ionisaatio on prosessi, jossa neutraali atomi tai molekyyli menettää tai vastaanottaa elektroneja, jolloin syntyy ioneja. Ioni voi olla positiivisesti varautunut (kationi) tai negatiivisesti varautunut (anion). Ionisaatio on keskeinen ilmiö sekä kemiallisissa reaktioissa että fysikaalisissa prosesseissa.

Ionisaation mekanismit voidaan jakaa useisiin päätyyppeihin. Valokemiallisessa ionisaatiossa fotonien energia riittää elektronin irrottamiseen. Törmäyksellinen ionisaatio tapahtuu, kun energiset hiukkaset törmäävät neutraaleihin molekyyleihin tai atomeihin. Kenttäionisaatiossa vahvat sähkö- tai magneettikentät aiheuttavat elektronin poistumisen. Ionisaatio on yleistä muun muassa plasmoissa, ilmakehässä ja astro fyksessä sekä laboratoriotekniikoissa.

Ionisaatioon liittyy energiaominaisuus, nimeltään ionisaatioenergia tai ionisaatiopiste, joka kuvaa energian määrää, jonka tarvitaan elektronin poistamiseksi. Esimerkiksi veden kaksikertainen ionisaatio tai veden ensimmäinen ionisaatioenergia ovat keskeisiä tekijöitä kemiallisten sidosten katkeamisessa. Taulukointi ja trendit jaksollisessa systeemissä auttavat ymmärtämään, miten ionisaatio käyttäytyy eri alkuaineilla.

Ionosfääri ja plasma ovat alueita, joissa ionisaatio on erityisen tärkeää: auringonsäteilyn ja avaruusmyrskyjen vaikutuksesta ilma alkaa sisältää vapaasti liikkuvia ioneita ja elektroneja, mikä vaikuttaa radio- ja sähköyhteyksiin sekä maaperän sähköisiin ilmiöihin. Ionisaatiotekniikkaa käytetään laajasti massaspektrometriassa ja muissa analyysitekniikoissa sekä teollisissa prosesseissa, kuten puolijohdeteollisuudessa.