infrapunaspektrissä

Infrapunaspektrissä viittaa infrapunasäteilyn käyttämiseen aineiden analysoinnissa. Infrapunasäteily on sähkömagneettisen spektrin osa, joka sijaitsee näkyvän valon ja mikroaaltojen välissä. Sen aallonpituudet ovat tyypillisesti välillä 700 nanometriä ja 1 millimetri.

Kun infrapunasäteily osuu molekyyliin, se voi aiheuttaa molekyylin sidosten värähtelyjä. Eri sidoksilla on erilaiset värähtelytaajuudet, ja nämä taajuudet riippuvat sidosten tyypistä, atomien massasta ja sidosten vahvuudesta. Kun infrapunasäteily, jonka taajuus vastaa molekyylin värähtelytaajuutta, absorboituu, molekyyli virittyy korkeammalle energiatasolle.

Infrapunaspektroskopian perusidea on mitata, kuinka paljon infrapunasäteilyä aine absorboi eri aallonpituuksilla. Tämä absorptiokuvio, eli infrapunaspektri, on ainutlaatuinen kullekin yhdisteelle. Spektrianalyysin avulla voidaan tunnistaa tuntemattomia aineita ja määrittää tunnettujen aineiden rakennetta ja koostumusta.

Infrapunaspektroskopiaa käytetään laajasti eri aloilla, kuten kemiassa orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden tunnistamiseen, polymeeritutkimuksessa, elintarviketeollisuudessa laadunvalvontaan ja lääketieteessä biologisten näytteiden analysointiin. Erityyppisiä infrapunaspektrometrisia tekniikoita, kuten FTIR (Fourier-muunnosinfrapunaspektroskopia), on kehitetty nopeampaan ja tarkempaan analyysiin.