imperiaalijärjestelmässä

Imperiaalijärjestelmässä, joka tunnetaan myös brittiläisenä imperiaalijärjestelmänä, tarkoitetaan vanhaa mittausjärjestelmää, jota käytettiin laajasti Englannin valtakunnan alueilla sekä sen entisissä siirtokunnissa. Se sai alkunsa englanninkielisistä mittayksiköistä ja toimi pitkään vaihtoehtona metrijärjestelmälle. Nykyisin metriikka on useimmilla aloilla yleinen standardi, mutta imperiaalijärjestelmän vaikutus näkyy yhä joissakin käyttökonteksteissa, ja Yhdysvalloissa käytetään sitä läheisesti muistuttavaa US-customary-järjestelmää.

Pääyksiköt ja tavalliset johdannaiset kattavat useita mitta-alueita. Pituudessa käytetään tuumaa, jaloa, jardia ja mailia. Pinta-alassa yleisiä yksiköitä ovat akri ja neliöjalka. Tilavuudessa nesteille ja kiinteille mittauksille käytetään pinttejä, neljännejä ja galooneja; imperial pintti on 568,261 millilitraa ja imperialgalona 4,54609 litraa. Massoissa ovat unssi, pauna ja kivi (14 paunaa). Lisäksi on pitkä tonni (long ton, 2240 paunaa) verrattuna lyhyeseen tonniin (US ton, 2000 paunaa). Lämpötilan mittauksessa käytetään Fahrenheit-asteita. Energiayksikkö on BTU (British Thermal Unit).

Historiaan liittyy imperialijärjestelmän yleistyminen Britannian imperiumin aikana, jonka jälkeen monet maat ovat siirtyneet pääosin metriikkaan. Nykyisin imperialisella järjestelmällä on roolinsa erityisesti joissakin arkipäivän käyttötarkoituksissa sekä kulttuurisidonnaisissa konteksteissa. Ruoka-, juoma- ja kuluttajatuotteissa sekä tietyissä ohjeistuksissa käytetään usein sekä imperial- että metriikkayksiköitä rinnakkain, kun taas tiede ja tekniikka perinteisesti nojaavat SI-järjestelmään.