immuunipuutoksia

Immuunipuutokset ovat immuunijärjestelmän vajauksia, jotka heikentävät vastustuskykyä infektioille. Ne voivat olla synnynnäisiä (primaariset) tai hankitut myöhemmin elämässä (sekundaari). Tavallisia oireita ovat toistuvat infektiot, pitkittyneet paranemattomat haavat sekä mahdolliset autoimmuunireaktiot tai kasvun hidastuminen.

Primaariset immuunipuutokset johtuvat geneettisistä virheistä ja voivat vaikuttaa B- tai T-soluvasteisiin, immunoglobuliineihin tai komplementtiin. Ne ilmentyvät usein varhain, mutta voivat ilmetä myös aikuisena. Esimerkkejä ovat SCID, X‑linked agammaglobulinemia (XLA), CVID sekä CGD (krooninen granulomatoosi).

Sekundaari-immunipuutokset syntyvät ulkoisista tekijöistä: esimerkiksi HIV-infektio, pitkäaikainen aliravitsemus, kemoterapia tai sädehoito, luuydintautiset tilat sekä krooniset sairaudet. Ne ovat yleisimpiä aikuisväestössä ja voivat heikentää sekä määrällisesti että toiminnallisesti immuunivastetta.

Diagnosointi perustuu kliiniseen historiaan ja laboratoriokokeisiin: täydellinen verenkuva, immunoglobuliinien tasot, B- ja T-lymfosyyttien määrät sekä kyky tuottaa vasta-aineita. Geneettinen testaus vahvistaa primaarien epäilyt. Indikaatio laboratorioon ja hoitoon liittyy hoitotiimin päätökseen.

Hoito räätälöidään potilaan taustan mukaan. Yleisimmät toimenpiteet ovat infektiokontrolli, immunoglobuliinikorvaushoito (IVIG/SCIG), antibioottiprofylaksia ja rokottaminen turvallisesti. Joissain primaarien tapauksissa voidaan harkita hematopoiettisen kantasolusiirron tai geeniterapian vaihtoehtoja. Moniammatillinen hoito ja seuranta ovat tärkeä osa hallintaa.