ilmauskeinoja

Ilmauskeinoja ovat ne keinot, joiden avulla viesti muotoutuu ja merkitykset välittyvät. Käsitteellä viitataan sekä kielellisiin että ei-kielellisiin keinoihin, joita käytetään puheessa, kirjoitetussa tekstissä, elokuvissa, teatterissa ja muussa visuaalisessa viestinnässä.

Kielelliset ilmauskeinot syntyvät sanavalinnoista, lauserakenteista ja retoriikasta. Niihin kuuluvat metaforat, personifikaatiot, ironia, hyperboli, liioittelu, paradokset, retoriset kysymykset sekä toisto ja rytmitys. Visuaaliset ilmauskeinot koostuvat kuvan, värin, valon, muodon sekä sommittelun käytöstä ja niiden symboliikasta. Äänteellisiä ilmauskeinoja ovat rytmi, alkusointu (allitteraatio), loppusointu, assonanssi ja intonaatio, jotka vaikuttavat viestin vaikutelmaan ja vuorovaikutukseen.

Ilmauskeinoja voidaan tarkastella sekä yksittäisten keinojen että niiden kokonaisuuksien kautta. Niiden tarkoitus on tehdä viestistä ilmeikkäämpi, helpommin muistettava ja vaikuttavampi sekä tarjota vastaanottajalle tulkinnanvaraisuutta. Viestintätilanteet—kielestä ja kulttuurista riippuvat—ohjaavat, miten eri keinoja käytetään ja miten niitä tulkitaan. Hyvin valitut ilmauskeinot voivat vahvistaa sanoman uskottavuutta, tunnesidettä ja ymmärrystä, kun taas liiallinen tai epäjohdonmukainen käyttö voi heikentää vaikutusta.