ilmastorakenne

Ilmastorakenne viittaa ilmastojärjestelmän rakenteeseen ja sen osien vuorovaikutuksiin. Se kuvaa, miten energia ja aine kulkevat ilmakehässä, vesistöissä, jääpeitteissä sekä maapinnan ja biosfäärin kautta, sekä miten nämä prosessit muodostavat säteilyn tasapainon ja ilmaston tilan sekä sen vaihtelun.

Keskeisiä komponentteja ovat ilmakehä, hydrosfääri (vesistöt), kryosfääri (jää ja lumi), maaperä sekä biosfääri. Näiden vuorovaikutukset ja energiavirrat määrittävät ilmaston dynaamisen rakenteen, alueelliset kuvioitumiset sekä pitkän aikavälin kehityksen.

Ilmastorakenteen muutoksia ohjaavat sekä ulkoiset voimat—kasvihuonekaasujen pitoisuudet, aerosolit, auringon aktiivisuus ja tulivuoritoiminta—että sisäiset vaihtelut, kuten El Niño–La Niña -ilmiöt sekä Atlantin merivirtojen tilanne. Näin ilmasto voi muuttua sekä pitkäaikaisesti että lyhytaikaisesti eri alueilla.

Tutkimusmenetelmät perustuvat havaintoihin, ilmastomalleihin (globaalit ja alueelliset) sekä paleoklimatologian aineistoihin. Mallit simuloivat säteilyä, konvektiota sekä meren ja jään vuorovaikutuksia sekä ilmaston reaktiota erilaisiin päästö- ja kiertotilanteisiin.

Ilmastorakenteen tunteminen tukee ennustamista, riskien arviointia ja sopeutumista infrastruktuuriin, maatalouteen ja vesihuoltoon sekä informoi ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumispolitiikkaa.