ilmanlaatuvaikutuksia

Ilmanlaatuvaikutukset tarkoittavat ilman pilaantumisen aiheuttamia vaikutuksia ihmisiin, luontoon ja materiaaleihin. Ne syntyvät, kun ilmaan pääsee haitallisia aineita kuten pienhiukkasia (PM2.5 ja PM10), typen oksideja (NOx), otsonia (O3), rikkidioksidia (SO2), hiilimonoksidia (CO) sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Päästöjä syntyy liikenteestä, energiantuotannosta, teollisuudesta, rakennussektorilta sekä maataloudesta ja puunpoltosta. Pitoisuudet ja niiden ajallinen vaihtelu sekä sää- ja sääolosuhteet vaikuttavat siihen, millaisia vaikutuksia syntyy.

Vaikutukset ovat sekä terveys- että ympäristövaikutuksia. Terveydellisesti suurimmat riskit kohdistuvat hengitys- ja verenkiertoelimistöön, erityisesti lapsiin, vanhuksiin ja kroonisesti sairaisiin. Pitkäaikainen altistuminen pienhiukkasille ja otsonille on yhteydessä sairauksien, kuten astman ja sydän- ja verenkiertosairauksien, lisääntyneisiin riskeihin. Ekologisesti ilmanlaadulla voi olla haitallinen vaikutus kasvien kasvuun ja kehitykseen sekä vesistöihin ja maaperään. Rakenteet ja arkkitehtuuri voivat kärsiä kerrostumista ja korroosiosta.

Mittaaminen ja sääntely: Ilmanlaadun tilaa seurataan mittausasemilta; pitoisuudet ilmoitetaan yleisesti mikrogrammoina kuutiometrissä (µg/m3). Keskeisiä mittaustuloksia ovat PM2.5, PM10, NO2, O3, SO2 ja CO sekä VOC-yhdisteet. EU:n ilmanlaadudirektiivit ja kansallinen lainsäädäntö määrittelevät pitoisuusrajat sekä suositellut tavoitteet. Toimenpiteitä voivat olla liikenteen päästövähennyksiä, puunpolton rajoituksia sekä teollisuuden päästöjen hallintaa ja energiantuotannon siirtymistä puhtaampiin teknologioihin.