ilmajäähdyksen

Ilmajäähdys on jäähdytysmenetelmä, jossa lämpö siirretään ympäröivään ilmaan. Se kattaa sekä luonnollisen konvektion että pakotetun konvektion, jossa ilmavirta vahvistetaan tuulettimilla. Ilmajäähdystä käytetään erityisesti elektroniikassa ja pienissä sähköjärjestelmissä, joissa nestejäähdytys ei ole käytännöllistä.

Perusperiaate on lämpötilaerojen hyödyntäminen: lämpö siirtyy jäähdyttimeen, jonka suuripintaiset siivet parantavat konvektiivista lämmönsiirtöä. Lämpö siirtyy takaisin ilmaan suurta pinta-alaa tarjoavalla lämpölevyllä ja sen siivillä. Pakotettu ilmanvaihto lisäämällä tuulettimia ja tarvittaessa ilmanohjauksia optimoidaan ilmavirtauksen.

Keskeisiä mittareita ovat lämpöteho (W), ilmanvirta (m3/h tai CFM) sekä jäähdyttimen kokonaisvastus degC/W. Tehokkuus riippuu ympäristön lämpötilasta ja käytettävissä olevan ilmanlaadun sekä virtaavan ilman määrästä. Ilmajäähdys on useimmiten tehokas pienissä ja keskisuurissa lämpöluvuissa, mutta sen suorituskyky kroonisesti kaventuu korkeissa lämpötiloissa tai tiiviissä tiloissa, joissa ilmanvaihto on rajoitettua.

Sovelluksia ovat tietokoneiden CPU- ja GPU-jäähdytys, virtalähteet sekä teolliset ja automaatiolaitteet. Edut ovat alhainen kustannus, yksinkertaisuus ja luotettavuus; haittoja ovat melu, rajoitettu jäähdytysteho korkeille kuormille sekä pölyn kertyminen, joka heikentää ilmanvaihtoa.

Huolto koostuu pölyn poistosta, ilmankanavien puhdistuksesta ja tuulettimien sekä jäähdyttimen pinnan kunnossapidosta.