ilmaisukykyä

Ilmaisukykyä tarkoittaa kykyä ilmaista ajatuksia, tunteita ja tarpeita erilaisilla ilmaisun keinoilla. Se kattaa sekä kielelliset että ei-kielelliset eleet: puheen ja kirjoittamisen sekä ilmeet, äänensävyn, rytmin ja kehonkielen. Kyky voi ilmetä sekä arkipäiväisessä viestinnässä että luovissa ja taiteellisissa ilmaisumuodoissa. Formaali kieliopillisesti ilmaisukykyä käytetään usein partitiivissa, esimerkiksi keskusteltaessa siitä, millaista ilmaisua henkilöllä on: ilmaisukykyä voidaan kehittää tai arvioida.

Ilmaisukykyä tarkastellaan useista näkökulmista. Kielellinen ekspressiivisyys viittaa sanavarastoon, syntaksiin, tarinankertomiseen sekä viestin selkeyteen ja osuvuuteen. Ei-kielellinen ilmaisu sisältää kasvojen ilmeet, eleet, äänensävyn ja muut nonverbaaliset keinot, joilla viestiä voidaan tehostaa tai muokata. Kulttuuri- ja kontekstisidonnaisuus vaikuttaa siihen, millaisia ilmaisukeinoja pidetään sopivina ja tehokkaina.

Arviointi ja tukeminen tapahtuvat erityisesti koulutuksessa ja puhe- sekä kuntoutustilanteissa. Arvioinnissa voidaan tarkastella sekä ekspressiivisen kielen määrällisiä että laadullisia piirteitä sekä toiminnallista kommunikaatiota, kuten kykyä pyytää apua tai ilmaista tarpeita vuorovaikutuksessa. Kehitys alkaa varhaislapsuudessa ja etenee vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa; yksilölliset tekijät ja tausta vaikuttavat ilmaisukykyyn.

Käytännön tukitoimet voivat sisältää sanavaraston rikastuttamista, tarinankerrontaharjoituksia, keskustelutaitojen vahvistamista sekä mahdollisuuksia monipuoliseen ilmaisuun rohkaisevaa ympäristöä tarjoamalla.