hiekkahiekka

Hiekkahiekka on suomalainen arkikielinen termi, joka kuvaa hiekasta koostuvaa sedimenttiä tai rakennusmateriaalia. Se ei ole virallinen geologinen luokitus Suomessa, vaan usage vaihtelee alueittain. Termiä käytetään usein korostamaan materiaalin hiekkaista luonnetta, kunhan kyseessä on hiekkaa suurempi rakeisuus, eikä esimerkiksi savea tai soraa.

Rakeisuus,- koostumus ja ominaisuudet: Hiekkahiekka viittaa pääosin kvartsipitoiseen hiekkaan, jonka rakeisuus on tyypillisesti noin 0,063–2 millimetriä. Materiaali on yleensä melko hyvin sortingoitua ja kevyttä, usein vaaleaa tai kellanruskeaa väriltään. Soran tai sienen graniitin poikkeama on mahdollinen, mutta pääosan tulisi olla hiekka. Kosteus voi vaikuttaa sen käsiteltävyyteen ja tiiviyteen, mutta rakeisuus pysyy pääosin samana.

Ilmasto- ja muodostumisolosuhteet: Hiekkahiekkamaisia sedimentejä syntyy sekä tuulen että veden kuljettaman aineksen lajittelun tuloksena. Tyypillisiä esiintymiä ovat rannikot, dyynit, joen- ja purojen varsien liejustuotokset sekä jäätiköiden sulamisjäännösten pohjamiedot. Olennainen osa näitä sedimenttejä on puhdas hiekka, jossa savea tai kiintoainesosuutta on vähän.

Käyttökohteet ja ympäristö: Suomessa kvartsipitoista hiekkaa käytetään laajalti rakentamisessa, täytteenä sekä leikkikenttien ja uima-altaiden hiekkapohjissa. Kvartsihiekan hienouksien aiheuttama pölyriski on huomioitava rakennus- ja ympäristötyössä. Liiallinen louhinta voi vaikuttaa kohteen veden- ja ympäristövaikutuksiin, minkä vuoksi kestävä käyttö ja palauttaminen ovat tärkeitä.

Lisätietoja: Hiekka, hiekkakivi, sora ja muut hiekkamattomat alueet. Lyhenne- ja termistöä käsittelevät lähteet Suomen geologisista sanastoista antavat lisäinformaatiota.