hermostomyrkkyihin

Hermostomyrkkyihin ovat aineita, jotka vaikuttavat hermoston normaaliin toimintaan haitaten aivojen ja/tai kombinaisolmujen viestintää. Niiden vaikutus voi kohdistua neuronien sähköiseen uintiin, synapsien välitykseen tai hermo-lihas-synapseihin, ja seurauksena voi olla lihasheikkoutta, spastisuutta, kouristuksia tai muokkautuvia kognitiivisia oireita. Vaikutusmekanismit ovat hyvin moninaisia: jotkut estävät ionikanavien toimintaa, toiset vaikuttavat neurotransmittereiden vapautumiseen tai reseptoreihin, ja toiset häiritsevät entsyymien toimintoja, jotka säätelevät hermostoviestejä.

Neurotoksiset aineet voivat olla luonnollisia tai keinotekoisia sekä peräisin elollisista organismsista tai teollisista prosesseista. Tunnettuja esimerkkejä ovat botuliinitoksiini, joka estää asetyylikoliinin vapautumisen motorisilla synapseilla; tetrodotoksiini, joka tukkii natriumkanavat ja estää toimintapotentiaalin syntyä; sekä konotoksiinit, jotka vaikuttavat erilaisiin ionkanaviin. Organofosforiyhdisteet ja muut torjunta-aineet sekä joissakin tapauksissa sotilaalliset hermokaasut ovat kemiallisia hermostomyrkkyjä, jotka voivat estää asetylkoliinesteraasin suorituskykyä ja johtaa virheelliseen hermostoviestintään. Raskasmetallit, kuten elohopea ja lyijy, voivat myös kertytyä hermostossa ja aiheuttaa pitkäaikaisia neurologisia vaurioita.

Altistuminen tapahtuu usein ravinnosta, vedestä, ilmasta tai ihokontaktin kautta. Turvallisuus on keskeinen, ja sääntely sekä koulutettu hoito ovat välttämättömiä. Hoito riippuu yhdisteestä ja oireista; joillekin ryhmille on olemassa antidoteja tai tukitoimia, kuten hengityksen tukeminen ja oireenmukainen hoito.