helppokielisyyttä

Helppokielisyys on kielenkäytön laatu, jossa sekä kirjoitettu että puhuttu ilmaisu on ymmärrettävää mahdollisimman laajalle kuulijakunnalle. Helppokielisyyttä korostetaan erityisesti tilanteissa, joissa tiedon oikea ymmärtäminen on tärkeää tai kielelliset esteet rajoittavat osallistumista.

Keskeiset periaatteet ovat yksinkertainen sanasto, lyhyet lauseet, aktiivinen sävy, konkreettiset termit sekä looginen rakenne. Selkeät otsikot, esimerkit ja jargonin välttäminen auttavat lukijaa hahmottamaan tekstin pääsisällön ilman turhia sivulauseita.

Helppokielisyyttä sovelletaan erityisesti julkisessa hallinnossa, terveydenhuollossa, oikeudellisessa viestinnässä sekä opetuksessa. Myös media ja digipalvelut pyrkivät tarjoamaan helposti ymmärrettävää tietoa.

Työn tekijöinä käytetään selkokielen ohjeistuksia ja usein ammattilaisia, jotka muokkaavat kieltä huomioiden lukijoiden taustatiedot. Arviointiin kuuluu käyttäjätestaus sekä selkokielen kriteerien noudattamisen tarkastelu. Tällainen lähestymistapa parantaa viestinnän vaikuttavuutta ja väärinymmärrysten riskiä.

Suomessa helppokielisyydestä on kehittynyt vahva perinne julkishallinnon sekä terveydenhuollon viestinnässä, ja sille on laadittu omia ohjeistuksia. Kansainvälisesti ilmiö tunnetaan plain language -liikkeenä, joka jakaa samanlaisia periaatteita.

Haasteita ovat tasapainon löytäminen täsmällisyyden ja yksinkertaisuuden välillä sekä eri kieli- ja kulttuuritaustojen huomioiminen. Tekniikan ja digitaalisten palvelujen kehitys tarjoaa uusia keinoja testata ja toteuttaa helppokielisyyttä sekä tavoittaa moninaiset yleisöt.