harkintakykyä

Harkintakykyä tarkoittaa kykyä harkita vaihtoehtoja ja niiden seurausvaikutuksia sekä tehdä harkittuja päätöksiä. Se yhdistää kognitiiviset prosessit, tietopohjan sekä arvot ja kokemukset, ja se ilmenee erityisesti tilanteissa, joissa joudutaan punnitsemaan riskit, hyödyt ja mahdolliset seuraukset. Harkintakykyä voidaan pitää sekä kognitiivisena että moraalisena kapasiteettina, jonka avulla yksilö arvioi vaihtoehtoja ja toimii huolellisesti.

Sana koostuu sanoista harkita ja -kyky; se viittaa siihen, että päätöksiä ei tehdä impulsiivisesti, vaan perustuen harkintaan. Harkintakykyä voidaan soveltaa arjessa, työtehtävissä sekä laissa ja etiikassa: se on keskeinen tekijä esimerkiksi taloudellisten päätösten, terveys- ja turvallisuusasioiden sekä johtamisen kontekstissa.

Harkintakyky kehittyy ja heikkenee monien tekijöiden mukaan. Tietopohja, kokemukset, koulutus, peilaaminen muiden näkökulmiin sekä ajattelun systematisointi tukevat sitä. Toisaalta stressi, aikapaine, kognitiivinen kuorma sekä erilaiset vääristymät voivat heikentää harkintakykyä ja johtaa virhepäätelmiin.

Keskustelussa harkintakyky liittyy usein päätöksenteon laadun mittaamiseen sekä vastuulliseen toimintaan. Se on myös tärkeä osa riskienhallintaa, etiikkaa ja elämänhallintaa.