harjakatto

Harjakatto on katotyyppi, jossa katon kaltevat pinnat kohtaavat harjalla. Harja kulkee rakennuksen pituusakselin suunnassa, ja päätyihin muodostuu harjakaide. Harjakatto on hyvin yleinen sekä omakotitaloissa että maatalorakennuksissa, ja sitä käytetään sekä perinteisissä että moderneissa puurakenteisissa taloissa. Se soveltuu pohjoisiin ilmastoihin, koska se tarjoaa hyvän veden ja lumen poisjohtamisen sekä tilaa vintille.

Rakenteeltaan harjakatto koostuu kattorungosta ja kattotuista, joiden avulla harja pysyy suorana. Katon kaltevuus on yleensä noin 25–40 astetta, mutta se voi vaihdella rakennustyypin ja lumen mukaan. Katon päällysteet voivat olla tiili-, pelti-, bitumikatto tai laatta, ja valinta vaikuttaa kustannuksiin, lämmöneristykseen ja vedenpoistoon. Riittävä ilmanvaihto ja hyvä lämmöneristys ovat tärkeitä, jotta kondensaatio ja homeongelmat vältetään.

Edut ovat tehokas lumen hallinta, mahdollisuus tilavaan vinttitilaan sekä yksinkertainen rakennetekniikka ja huolto. Haitat voivat olla suurempi rakennuskorkeus verrattuna moniin muihin katotyyppiin sekä esimerkiksi jyrkän harjan alla olevien räystäs- ja julkisivuvaatimusten aiheuttama suunnittelutyö.

Harjakatto on ollut osa pohjoismaista rakennustekniikkaa sekä perinteisissä hirsirakenteissa että nykyaikaisissa puukodeissa, ja sitä käytetään laajasti sen kustannustehokkuuden ja toimivuuden vuoksi. Nykyään harjakatto on yleinen myös energiatehokkaiden kattorakenteiden kannalta.