hankintasäädöissä

Hankintasäädökset viittaavat joukkoon lakeja, asetuksia ja määräyksiä, jotka säätelevät julkisten hankintojen tekemistä. Nämä säädökset ovat olemassa varmistaakseen avoimuuden, kilpailun, tehokkuuden ja syrjimättömyyden julkisten varojen käytössä. Hankintasäädökset ohjaavat viranomaisia ja julkisia laitoksia, kun ne hankkivat tavaroita, palveluita ja rakennusurakoita.

Keskeisiä periaatteita hankintasäädöksissä ovat yleensä avoimuus, jossa kaikki potentiaaliset tarjoajat saavat tiedon hankintamenettelystä, ja tasapuolinen kohtelu, joka takaa kaikkien tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun. Kilpailun edistäminen on myös tärkeää, jotta saavutetaan parhaat mahdolliset ehdot ja hinnat julkisille varoille. Syrjimättömyys tarkoittaa, että hankintamenettelyissä ei saa suosia tai syrjiä tiettyjä yrityksiä.

Hankintasäädökset määrittelevät erilaisia hankintamenettelyjä, kuten avoimet menettelyt, rajoitetut menettelyt ja neuvottelumenettelyt, riippuen hankinnan arvosta ja luonteesta. Niissä asetetaan myös vaatimuksia hankintailmoituksille, tarjouspyyntöasiakirjoille, tarjousten arvioinnille ja sopimusten tekemiselle. Säädökset sisältävät usein myös säännöksiä muutoksenhaun ja valitusmenettelyjen osalta.

Yhteisön tasolla Euroopan unionin hankinta- ja käyttöoikeusdirektiivit muodostavat perustan jäsenvaltioiden kansallisille hankintalaeille. Suomessa keskeisin säädös on laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (hankintalaki), joka toimeenpanee EU-direktiivejä. Hankintasäädökset ovat dynaamisia ja niitä päivitetään säännöllisesti vastaamaan muuttuvia tarpeita ja kansainvälisiä sopimuksia.