halogeenillä

Halogeenit ovat kemiallinen ryhmä, joka sijoittuu ryhmään 17 (vanha merkintä VIIA) ja joita kutsutaan epämetalleiksi. Yleisimmät luonnonhalogeenit ovat fluori (F), kloori (Cl), bromi (Br) ja jodi (I). Astatniini (At) ja tennessiini (Ts) ovat hyvin harvinaisia ja radioaktiivisia; niitä syntetisoidaan tutkimustarkoituksiin. Halogeenit esiintyvät luonnossa pääasiassa yhdistettyinä muihin alkuaineisiin.

Ominaisuudet ja kemiallinen käyttäytyminen: Halogeenit ovat erittäin reaktiivisia. Niillä on ulkoelektroni kuorissaan (p4 ja p5 tai vastaavasti ns. p6–p5 tilanne), lagatoriininen taipumus saada tai jakaa yhden elektronin saavuttaakseen täyden noble kaasun elektronikonfiguraation. Ne muodostavat yleisesti halidi-ionin X− ja halogeeniyhdisteitä kuten happihalogeenit HX (esimerkiksi HF, HCl, HBr, HI). Reaktiivisuus ja hapettavuus pienenevät yleensä ryhmän alareunasta ylöspäin; fluori on kaikkein reaktiivisin ja voimakkain hapetin, kun taas jodi ja yksittäiset heikot yhdisteet ovat vähemmän reaktiivisia.

Yhdistelmät ja sovellukset: Halogeenit muodostavat suolan halideja metallien kanssa ja lisä- tai substituutioreaktioissa käytettyjä reagensseja. Happeen kanssa muodostuvat happikaasut ovat tärkeitä puhdistuksessa ja desinfektiossa; kloori ja sen yhdisteet käytetään vedenkäsittelyssä, valkaisussa ja desinfioinnissa. Polttoaineissa ja muoveissa (esim. PVC) kloori on yleinen rakennusaine. Jodi on elimistölle välttämätön hivenaine, ja sen esiintyminen ruuassa on tärkeää.

Turvallisuus: Monet halogeenit ja niiden yhdisteet ovat myrkyllisiä tai hengitettävälle haitallisia. Fluori- ja kloorikaasut ovat voimakkaasti ärsyttäviä, ja astatiini sekä tennessine ovat radioaktiivisia. Asianmukaiset varotoimet ja asianmukainen käsittely ovat välttämättömiä teollisissa sovelluksissa.