hallintomenettelylaki

Hallintomenettelylaki on Suomen hallinnon yleisten menettelytapojen peruslainsäädäntö. Se säätelee viranomaisten toimintaa hallinnon asioiden käsittelyssä sekä yksilöiden ja yhteisöjen osallistumista prosesseihin. Laki luo yhtenäiset, oikeudenmukaiset ja ennakoitavat menettelytavat viranomaisten päätöksenteolle.

Laki kattaa keskeiset hallinnon prosessit, kuten asian vireillepanon, asianosaisten kuulemisen ja mahdollisuuden esittää selvityksiä sekä todisteita. Sen mukaan viranomaisten on toimittava puolueettomasti, huolellisesti selvittää tosiasiat ja ottaa huomioon oikeudelliset seikat sekä muutoksenhakukelpoiset seikat. Asianosaisilla on oikeus saada tietoa käsittelystä, käyttää asiakirjoja ja tarvittaessa saada ohjeita oikeudellisista tai hallinnollisista keinoista suojatakseen etujaan. Päätökset on annettava kirjallisina ja perusteltuina sekä asianmukaisesti tiedotettuna.

Päätösten oikea-aikaisuus, virheiden korjaaminen sekä salassapitoa ja henkilötietojen suojaa koskevat periaatteet ovat osa lain kokonaisuutta. Laki määrittelee myös muutoksenhakukeinot: asianosaisilla on oikeus hakea muutosta päätökseen valvontaviranomaisen tai hallintotuomioistuimen käsittelyyn sekä saada asia ratkaistuksi oikeudellisten menettelysääntöjen mukaisesti.

Hallintomenettelylaki toimii yhdessä muun muassa hallintolainkäyttölain ja perustuslain kanssa turvatakseen oikeudellisen suojan, oikeudenmukaisuuden sekä hallinnon läpinäkyvyyden ja oikea-aikaisuuden. Se koskee julkisen vallan käyttöä yleisissä hallintoasioissa ja soveltuu useimpiin viranomaisten hallinnollisiin päätöksiin.