glykosylointia

Glykosylointi on biokemiallinen prosessi, jossa hiilihydraattimolekyyli, eli glykaani, liitetään kovalenttisesti toiseen molekyyliin. Tätä toista molekyyliä kutsutaan aglykoniksi. Aglykon voi olla proteiini, lipidi tai muu pieni orgaaninen molekyyli. Glykosylointi on yleinen ja välttämätön prosessi elävissä organismeissa, ja sillä on lukuisia tärkeitä biologisia tehtäviä.

Yleisimmät glykosylointityypit ovat N-glykosylointi ja O-glykosylointi. N-glykosyloinnissa glykaani liittyy proteiinin asparagiiniaminohappotähteen typpiatomin kautta. O-glykosyloinnissa glykaani puolestaan kiinnittyy serini- tai treoniiniaminohapon hydroksyyliryhmän happiatomin kautta. Muita glykosylointimuotoja ovat esimerkiksi C-glykosylointi, jossa glykaani kiinnittyy hiiliatomin kautta, ja S-glykosylointi, jossa liitos tapahtuu rikin kautta.

Glykosyloinnilla on merkitystä monissa solun toiminnoissa. Se vaikuttaa proteiinien laskostumiseen ja stabiliteettiin, niiden kuljetukseen solussa ja solun ulkopuolelle, sekä solujen väliseen tunnistukseen ja kommunikaatioon. Esimerkiksi solun pinnalla olevat glykoproteiinit ja glykolipidiit toimivat tunnistusmerkkeinä, jotka ovat tärkeitä immuunijärjestelmän toiminnalle ja solujen kiinnittymiselle toisiinsa. Monet taudinaiheuttajat, kuten virukset ja bakteerit, hyödyntävät isäntäsolujen glykosylointimekanismeja infektoidakseen soluja. Glykosyloinnin häiriöt voivat johtaa erilaisiin sairauksiin, kuten synnynnäisiin glykosylaatioreaktiohäiriöihin (CDG-syndroomat).