glutationiperoksidaasista

Glutationiperoksidaasi (GPx) on entsyymien perhe, joka pelkistää peroksideja käyttäen glutationia (GSH) substraattinaan. Yleisimmät reaktiot ovat 2 GSH + H2O2 → GSSG + 2 H2O ja ROOH + 2 GSH → ROH + GSSG + H2O, joiden avulla solut suojataan oksidatiiviselta stressiltä ja lipidiperoksidien kertymiseltä.

GPx-entsyymit ovat pääosin seleeniproteiineja; niiden aktiivisuus perustuu selenokysteiiniin. Sekä koodaaminen että translation saattaa vaatia SECIS-elementtiä, jotta UGA-koodista tulkitaan selenokysteiini aktiiviseksi aminohapeksi. MammalianGPx-isoformit ovat moninaiset ja niillä on eroja kudosjaon sekä subsolun sijainnin puolesta. Yleisimpiä on GPx1, joka esiintyy laajasti soluissa; GPx4 pelkistää lipidiperoksidien hydroperoksideja ja suojaa solukalvoja sekä mitokondrioita; GPx3 sijaitsee pääosin plasmaserumissa, kun taas GPx2 liittyy vahvistetusti ruuansulatuskanavan suojaamiseen. Lisäksi joillakin lajeilla on pienempiä GPx-isoformien ryhmiä, kuten GPx5–GPx8, joiden tarkat tehtävät ja feltiot vaihtelevat lajikohtaisesti. Osa näistä voi olla ei-selenoproteiinia.

GPx-aktiivisuus on riippuvainen seleenistä; seleenin puutos heikentää GPx-toimintaa ja lisää hapetusstressin riskiä. GPx-entsyymien toiminta ja määrä ovat siten tärkeitä solujen redox-balanceissa, ja niihin liittyy tutkimuksia hapettumisstressin, tulehduksen sekä kroonisten sairauksien yhteyksistä.