glukoosipitoisuuksissa
Glukoosipitoisuuksilla tarkoitetaan glukoosin määrää elimistön nesteissä ja veressä. Pitoisuudet määritellään pääasiassa veren plasman tai seerumin glukoosina, mutta niitä voidaan mitata myös muissa kehon nesteissä, kuten aivo-selkäydinnesteessä (CSF) tai virtsassa. Verenkierrossa glukoosi on keskeinen energianlähde, ja pitoisuudet vaihtelevat aterian, insuliinivaikutusten ja aineenvaihdunnan tilojen mukaan. CSF:n glukoosipitoisuudet ovat tyypillisesti noin 2,2–4,4 mmol/L, ja ne ovat noin 60 prosenttia veren glukoositasoista.
Viitearvot ja diagnostiset näkökulmat vaihtelevat mittauskohteen mukaan. Paastoglukoosi terveellä ihmisellä on noin 3,9–5,5 mmol/L (70–99 mg/dL).
Mittausmenetelmät ja preanalyyttiset seikat huomioivat käytetyn näytteen, mittausmenetelmän sekä verenkierron tilat. Laboratoriossa käytetään usein entsyymipohjaisia menetelmiä