funktiopesäytymisen

Funktiopesäytyminen tarkoittaa, että funktio voidaan määritellä toisen funktion sisälle. Ulkoisen funktion alueen muuttujat ovat sisäisessä funktiossa käytettävissä, ja sisäinen funktio on yleensä näkyvissä vain ulkoympäristön sisällä. Yleensä sisäisen funktion nimeä ei voi käyttää sen ulkopuolella, ellei ulkoinen funktio palauta tai sidokseen sitä.

Kun sisäinen funktio palautetaan tai sidotaan muuttujaan, syntyy sulkeuma (closure). Sulkeuma tallentaa senhetkisen ympäristönsä, jolloin sisäinen funktio voi käyttää ulkoisen muuttujia ja arvoja myöhemmin, vaikka ulkoinen funktio olisi jo suoritettu.

Esimerkki Pythonissa:

def luoLaskurin(alustus):

def lisaa(y):

return alustus + y

return lisaa

laskuri = luoLaskurin(5)

print(laskuri(3)) # 8

Monet ohjelmointikielet tukevat funktiopesäytymistä. Python, JavaScript, Kotlin ja Swift tarjoavat sisäisiä funktioita ja sulkeumia. C-kieli ei yleisesti tue natiivisti sisäkkäisiä funktiomäärittelyjä Standardin puitteissa, mutta joissakin laajennuksissa on mahdollisuus; Lisp- ja Scheme-kielet rakentuvat olennaisesti sulkeumien ympärille.

Käyttötapoja ovat korkeamman asteen ohjelmointi, datan piilottaminen, factory-funktiot sekä tapahtumien ja asynkronisten toiminnallisuuksien hallinta. Sisäiset funktiointi mahdollistavat yksityisen tilan luomisen ja uudelleenkäytettävät toiminnot ilman globaalia tilaa, mutta niihin liittyy usein hieman suurempi koodin vaikeusluettavuus ja mahdollinen suorituskykypainotus sulkeumien vuoksi.