ferriittirakenne

Ferriittirakenne, eli ferriitti, on α-Fe-faasin BCC-rakenteinen faasi, joka esiintyy rauta–hiili- ja teräsyhteisöissä. Ferriitissä hiili liukenee vain hyvin vähän, joten hiilipitoisuus on käytännössä vain muutamia sadasosaa painosta. Kiderakenne on body-centered cubic (BCC). Ferriitti on yleensä ferromagneettinen huoneenlämpötilassa, ja magneettisuus heikkenee kohti Curie-lämpötilaa noin 770 °C:n paikkeilla.

Fe-C-järjestelmässä ferriitti on stabiili matalissa lämpötiloissa ja pienillä hiilipitoisuuksilla. Alle noin 912 °C α-Fe (ferriitti) muodostaa rautamatrixin. Kun austenite jäähtyy ja hiilipitoisuus on eutektisellä alueella (noin 0,76 % C), siitä voi muodostua pearliitti, jossa lamellaarinen ferriitti ja cementiitti ovat vuorovaikutuksessa. Ferriitti on usein keskeinen osa terästen mikrorakennetta: sen määrä vaikuttaa lujuuteen, duktiliteettiin ja työstökelpoisuuteen.

Ominaisuudet ja sovellukset: Ferriitti on suhteellisen pehmeä ja hyvin muokattava, mikä tekee siitä hyvän matriisin monille teräksille. Ferriittiset teräkset voivat olla korroosionkestäviä ja niillä on alhaisempi lämpölaajeneminen. Ferriittirakenteita hyödynnetään erityisesti rakenneteräksissä, hitsattavissa olevissa teräksissä sekä joissakin ferriti­sissä ruostumattomissa teräksissä, joissa halutaan yhdistää muokkautuvuus ja kohtuullinen lujuus.