esityskokemus

Esityskokemus on yksilön subjektiivinen kokemus esityksestä, kuten teatterista, tanssista, musiikista tai performanssitaiteesta. Se muodostuu aistien vastaanotosta, tunnekokemuksista sekä merkityksen rakentumisesta mieleen. Esityskokemus syntyy vuorovaikutuksessa esiintyjän kanssa, tilan ja teknisen ympäristön sekä yleisön kanssa, sekä katsojan omien taustojen, odotusten ja arvojen vaikutuksesta.

Esityskokemuksen keskeiset ulottuvuudet ovat aistillinen, affektiivinen, kognitiivinen sekä kehoon ja immersioon liittyvä kokeminen. Aistillinen ulottuvuus viittaa kuultavaan ja nähdyssä sekä tilan aistimiseen; affektiivinen ulottuvuus käsittää tunteet ja empatian kokemisen; kognitiivinen ulottuvuus kattaa tulkinnan, merkityksen etsimisen ja muistin rakentamisen; kehoon liittyvä osa näkyy muun muassa kehon reaktioissa ja läsnäolon tunteessa. Lisäksi sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti muokkaavat kokemusta.

Keskeisiä tekijöitä ovat esityksen laji ja rakenteet, tilan ja tekniikan käyttö, esiintyjien ilmaisutaito sekä yleisön rooli ja vuorovaikutus. Myös katsojan taustat, terveydellinen tilanne sekä ennakkokäsitykset vaikuttavat siihen, miten esitys koetaan.

Tutkimuksessa esityskokemusta selvitetään muun muassa haastattelujen, kyselyjen ja fenomenologisten analyysien avulla sekä tarkastelemalla muistin ja merkityksen muodostumista. Käytännössä käsitteet ovat olennaisia taidekasvatuksessa, ohjelmiston suunnittelussa ja tapahtumien saavutettavuuden parantamisessa, jotta kokemuksesta voidaan tehdä monipuolinen ja inklusiivinen.

Esityskokemus ei ole pelkästään vastaanottoa, vaan aktiivinen ja moniulotteinen prosessi, jonka laatua voidaan juhla- ja oppimiskonteksteissa kehittää.