energiatehokkuusnormit

Energiatehokkuusnormit ovat säädettyjä tai suositeltuja standardeja, jotka määrittelevät rakennusten sekä energian käyttämien tuotteiden ja prosessien energiatehokkuuden minimitasot sekä käytettävät mittaus- ja laskentamenetelmät. Niiden tavoitteena on vähentää energian kulutusta, hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa energiasäästöjä.

Normit voivat olla kansallisia tai EU-tasoisia. Ne voivat koskea rakentamista ja rakennusten käyttöä, suuria korjaustoimenpiteitä sekä energian käyttävien laitteiden ja järjestelmien suunnittelua, rakentamista ja käyttöönottoa.

Suomessa energiatehokkuusnormeja sovelletaan rakennusmääräyksissä sekä energiatehokkuustodistuksiin liittyvissä menettelyissä. Rakennuksille annetaan energialuokkia ja energian kulutusta arvioidaan laskentamenetelmillä.

EU:n tasolla energiatehokkuusnormeja ohjaavat energiatehokkuusdirektiivi sekä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) sekä Ecodesign- ja energiamerkintäasetukset tuotteille.

Seuranta ja valvonta kuuluu kansallisille viranomaisille; ne valvovat noudattamista, antavat ohjeita ja edellyttävät korjaavia toimenpiteitä sekä mahdollisia seuraamuksia rikkomusten varalta. Energiatehokkuusnormien vaikutukset ilmastolle, kustannuksille sekä rakennusten käytölle ovat keskeinen osa energiapolitiikkaa.