eloonjäämis

Eloonjääminen on suomenkielinen termi, joka tarkoittaa tilaa tai prosessia, jossa elollinen olento tai populaatio pysyy hengissä ja olemassa vaikeuksien, onnettomuuksien tai ajan kuluessa. Se voi viitata sekä yksilön selviytymiseen että koko lajin pitkäjänteiseen säilymiseen.

Termi koostuu sanoista elo, elämä, ja jääminen, eli elämän säilymisen toteutumisesta. Sitä käytetään sekä arkikielessä että tieteellisissä yhteyksissä.

Biologiassa ja ekologiassa eloonjääminen kuvaa yksilöiden tai populaatioiden kykyä selviytyä kilpailun, stressin, saalistuksen tai ympäristömuutosten keskellä sekä jatkaa elämää ja lisääntyä. Demografiassa ja lääketieteessä puhutaan eloonjäämisen todennäköisyydestä tietyn aikavälin yli, esimerkiksi sairauksien tai hoitotoimenpiteiden jälkeen. Onnettomuuksien ja katastrofien yhteydessä termillä viitataan ihmisten tai yhteisöjen kykyyn pysyä hengissä ja palautua.

Eloonjääminen eroaa useimmiten sanasta selviytyminen, joka voi painottua toimintaan ja vaikeuksista toipumiseen. Eloonjääminen keskittyy enemmän olemassaolon säilymiseen ja elämän jatkumiseen.

Käyttö on laajaa, ja termiä käytetään sekä kuvailevasti että tilastoissa, kun arvioidaan elämän jatkumisen mahdollisuuksia erilaisissa olosuhteissa.