elinkeinoista

Elinkeinoista tarkoitetaan toimeentulon ja taloudellisen toiminnan muotoja, jotka tuottavat elatuksen. Käsitettä käytetään sekä yksilön ammatillisen toiminnan että koko yhteiskunnan tai alueen elinkeinorakenteen kuvaamiseen. Elinkeino voi muodostua monista eri työtehtävistä ja toimialoista, ja se heijastaa sekä ihmisten kykyä hankkia tuloja että rakenteellisia resursseja ja kysyntää yhteiskunnassa.

Yleinen luokitus jakaa elinkeinot kolmeen pääsektoriin. Primaarinen sektori kattaa maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen. Sekundaarinen sektori käsittää teollisuuden sekä rakentamisen. Terttiäärinen sektori sisältää palvelut, kuten kaupan, terveydenhuollon, koulutuksen sekä julkiset ja yksityiset palvelu- ja liiketoimintasektorit. Näiden sektorien suhteellinen osuus vaihtelee maittain ja ajanjaksolla; teollisuuden suuruus on esimerkiksi vähentynyt monissa kehittyneissä maissa palveluiden ja tiedon talouden kasvaessa.

Elinkeinorakenne on keskeinen osa alueellista kehittämistä. Sen muutokset vaikuttavat työmarkkinoihin, investointeihin ja elinympäristöön. Alueita seuraamalla ja tilastoinnilla voidaan tavoitella erikoistumista, kilpailukykyä ja taloudellista resursointia. Elinkeinoelämä-termillä puolestaan viitataan usein yritysten ja taloudellisen toiminnan kokonaisuuteen, joka muodostaa yhteiskunnan elinvoiman perustan.