detektiokynnykset

Detektiokynnykset viittaavat pienimpään signaalin tai ärsykkeen tasoon, joka voidaan luotettavasti havaita tai erottaa kohinasta. Tämä käsite on keskeinen monilla tieteen ja tekniikan aloilla, kuten fysiikassa, psykologiassa, signaalinkäsittelyssä ja lääketieteellisessä diagnostiikassa. Esimerkiksi fysiikassa detektiokynnys voi määrittää pienimmän hiukkasen tai säteilyn määrän, jonka mittauslaite pystyy havaitsemaan. Psykologiassa se kuvaa pienintä ärsykkeen voimakkuutta, jonka ihminen huomaa aistivansa.

Signaalinkäsittelyssä detektiokynnys on olennainen osa algoritmien suunnittelua, jotka pyrkivät erottamaan hyödyllisen signaalin taustakohinasta. Korkea kynnys vähentää väärien positiivisten havaintojen määrää, mutta voi samalla lisätä väärien negatiivisten havaintojen todennäköisyyttä. Toisaalta matala kynnys voi lisätä herkkyyttä ja havaita heikompia signaaleja, mutta samalla se voi johtaa useampiin virheellisiin signaalin tunnistuksiin. Detektiokynnyksen asettaminen riippuu sovelluksen vaatimuksista ja kompromissista herkkyyden ja spesifisyyden välillä.