defibrilloinnista

Defibrillaatio on lääketieteellinen toimenpide, jota käytetään useiden sydämen rytmihäiriöiden, erityisesti kammiovärinän ja sydämenpysähdyksen hoitoon. Se perustuu sähköisen pulssin antamiseen sydämeen, jonka tarkoituksena on pysäyttää epänormaali sähköinen toiminta ja antaa sydämelle mahdollisuus palata normaaliin rytmiin. Tämä toimenpide on usein elintärkeä henkeä uhkaavissa tilanteissa.

Defibrillaatio voidaan suorittaa kahdella eri tavalla: manuaalisesti tai automaattisella ulkoisella defibrillaattorilla (AED). Manuaalisessa defibrillaatiossa terveydenhuollon ammattilainen arvioi rytmihäiriön ja päättää annettavan sähköiskun voimakkuuden. AED-laitteet ovat suunniteltu yleisessä käytössä oleviksi ja ne pystyvät tunnistamaan rytmihäiriön automaattisesti sekä antamaan ohjeita käyttäjälle, mukaan lukien tarvittaessa sähköiskun annon.

Sähköiskun antamiseksi defibrillaattorin elektrodit kiinnitetään potilaan rintakehään tietyllä tavalla, jotta virta kulkee tehokkaasti sydämen läpi. Ennen iskun antamista on varmistettava, ettei kukaan kosketa potilasta, jotta vältetään sähköiskun vahingollinen vaikutus. Defibrillaation onnistuminen riippuu useista tekijöistä, kuten ajasta sydämenpysähdyksestä, potilaan yleiskunnosta ja annetun hoidon nopeudesta. Se on yksi tärkeimmistä henkeä pelastavista toimenpiteistä sydänperäisissä hätätilanteissa.