celsiusasteikkojen

Celsiusasteikko on lämpötilan mittausjärjestelmä, joka perustuu vesimolekyylien tilan muutoksiin. Se on yksi yleisimmin käytettyjä lämpötila-asteikkoja maailmassa, erityisesti Euroopassa, Aasiassa ja muissa maanosissa. Asteikon kehitti ruotsalainen tiedemies Anders Celsius vuonna 1742, ja se perustuu vesimolekyylien sulamispisteeseen (0 °C) ja kiehumispisteeseen (100 °C) normaalipaineessa. Alun perin Celsius määritteli asteikon päinvastaisesti nykyiseen tapaan, missä 0 oli kiehumispiste ja 100 sulamispiste, mutta myöhemmin järjestelmä käännettiin nykyiseen muotoonsa.

Celsiusasteikon ja Fahrenheit-asteikon välillä on suhde, joka mahdollistaa muunnokset. Muunnoskaava Celsiusista Fahrenheitiksi on °F = (°C × 9/5) + 32, kun taas Fahrenheitista Celsiusiksi muunnetaan kaavalla °C = (°F − 32) × 5/9. Kelvin-asteikolla, joka on absoluuttinen lämpötila-asteikko, Celsius-asteikko muunnetaan lisäämällä 273,15:een: K = °C + 273,15.

Celsiusasteikkoa käytetään laajalti tieteessä, lääketieteessä ja arkielämässä lämpötilan ilmoittamiseen. Se on kansainvälisen yksikköjärjestelmän (SI) mukainen lämpötilan yksikkö. Asteikon käyttö helpottaa vertailua ja standardointia eri maiden välillä, mikä tekee siitä tärkeän mittayksikön globaalissa yhteistyössä.