bipolaaariselle

Bipolaarisella eli bipolaarisella häiriöllä (engl. *bipolar disorder*) tarkoitetaan mielenterveyshäiriötä, joka ilmenee mielialan vaihteluina äärimmäisiltä masennuksilta euforisille tai hypomaanisille jaksoille. Häiriö kuuluu affektiivisten häiriöiden ryhmään ja on yleinen, vaikuttavan noin 1–3 prosenttiin maailman väestöstä. Bipolaarisen häiriön oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta niihin liittyy tyypillisesti mielialan epävakaus, energian vaihtelut ja toimintakyvyn heikentyminen.

Bipolaarinen häiriö jaetaan pääasiassa kahteen päätyyppiin: bipolaariseen I- ja II-häiriöön. Bipolaarinen I-häiriö diagnosoidaan, jos potilaalla on ollut ainakin yksi maniakkinen jakso, joka voi sisältää euforiaa, liiallista aktiivisuutta tai riskialttiutta. Bipolaarinen II-häiriö puolestaan tunnistaa hypomaaniset jaksojen ja masennuksen vuorottelun ilman täysimittaista maniaa. Lisäksi on muunnelmia, kuten syklotymia, jossa mielialan vaihtelut ovat lievempiä mutta pitkäkestoisempia.

Syyt bipolaarisen häiriön syntymiseen ovat monitekijöisiä. Perinnöllisyys ja aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset erot vaikuttavat riskiin. Stressi, elämäntilanteet ja ympäristötekijät voivat laukaista oireiden ilmaantumisen. Diagnoosi perustuu potilaan oireiden ja elämänhistorian perusteella, ja siihen käytetään yleensä DSM-5- tai ICD-10-luokituksia.

Hoitoon kuuluu lääkehoito, kuten mood-stabilisaattoreita, psykoterapiaa ja elämäntapamuutoksia. Tavoitteena on hallita oireita, ehkäistä uusia jaksoja ja parantaa elämänlaatua. Varhainen diagnoosi ja hoito ovat tärkeitä, sillä bipolaarinen häiriö voi vaikeuttaa työkykyä, suhteita ja yleistä hyvinvointia. Tukiperhe ja asiantuntijaverkosto ovat tärkeässä osassa potilaan elämässä.