ballistiikassa

Ballistiikka on tieteenala ja soveltava tekniikka, joka tutkii projektioiden liikkeisiin vaikuttavia ilmiöitä sekä näiden projektioiden lopullisia vaikutuksia. Se jaetaan usein kolmeen pääalueeseen: sisäiseen ballistiikkaan, ulkoiseen ballistiikkaan ja lopulliseen ballistiikkaan. Sisäinen ballistiikka käsittelee ammunnan alkuvaihetta, kuten palamisen dynamiikkaa, kaasujen vuorovaikutusta ja putken geometrian vaikutusta lähtönopeuteen sekä laukaisupaineisiin. Ulkoinen ballistiikka tarkastelee projektin lentorataa sen vapautumisesta piipusta eteenpäin, huomioiden gravitaation, ilmanvastuksen, tuulen sekä projektin massan ja muodon vaikutukset. Lopullinen ballistiikka tutkii projektin lopullisia vaikutuksia kohteeseen sekä vauriomekanismeja ja läpäisyä.

Ballistiikkaa kuvataan ja ennustetaan sekä kokeellisesti että mallintamalla. Kokeissa käytetään esimerkiksi kronografeja nopeuden mittaamiseen ja paineantureita laukaisuvaiheen havainnollistamiseen. Mallinnuksessa sovelletaan fysiikan malleja sekä numeerisia menetelmiä kuten CFD- ja FEM-simulointeja. Tärkeinä suureina esiintyvät lähtönopeus, kiihtyvyys, ilmanvastus, ballistinen kerroin (BC) sekä tuulen vaikutus. Kansainväliset standardit ja suositukset, kuten NATO- ja C.I.P.-ohjeet, ohjaavat testausmenetelmiä sekä ammusten ja aseiden suunnittelua.

Historian saatossa ballistiikka on kehittynyt sotilaallisesta ja siviilikäytännöstä kattavaksi tieteeksi, joka vaikuttaa nykyisin myös urheiluaseiden kehitykseen sekä ilmailu- ja raketiteollisuuteen.