attribuutiotyyliä

Attribuutiotyyliä tarkoittaa kirjoitus- ja julkaisutekniikoita, joiden avulla tekijä osoittaa, mihin ideoihin ja lähteisiin hänen työnsä perustuu. Tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus löytää alkuperäiset lähteet, osoittaa lainattujen tai parapantoitujen ideoiden alkuperä sekä välttää plagiointi. Attribuutiotyylit voivat poiketa toisistaan siinä, miten tekstiin sijoitetaan viitteet, miltä näkyy lähdeluettelo ja millaisia tietoja kustakin lähteestä vaaditaan. Tyylit säätelevät sekä in-text-viitteitä että lähdeluettelon rakennetta, kuten kirjoittajien nimet, julkaisuvuosi, otsikot ja tunnistetiedot (DOI, URL, julkaisun tiedot).

Yleisimmät tyylit

- APA: Author–date-viittaukset tekstissä ja-suhteinen References-luettelo, which emphasises recency and date information.

- MLA: Author–page viitteet ja Works Cited -lista, jossa korostetaan kirjoittajien nimiä ja sivunumeroita.

- Chicago: kahdenlaisia järjestelmiä – notes and bibliography (jalkiviitteet ja lähdeluettelo) sekä author–date.

- Vancouver/IEEE: numeerinen viitteitätyyli, jossa viitteet näkyvät tekstissä numeroina ja lähdeluettelo on järjestetty numeroinnin mukaan.

- Harvard: yleinen author–date-tyyli, monissa tiede- ja sosiaalitieteissä.

Valinta ja käytäntö

Viittausjärjestelmän valinnan määrittelee ala, julkaisuvaatimukset tai ohjaaja. Terveellinen käytäntö on olla johdonmukainen koko työssä, merkitä kaikki lainatut ideat ja tarjota helposti jäljettävä keino alkuperäisen lähteen löytämiseksi. Hyödyllisiä vinkkejä ovat asianmukainen lainaus, DOI- tai URL-tietojen hyödyntäminen verkkoaineistoissa sekä plagioinnin välttäminen.