asetuslainsäädäntöön

Asetuslainsäädäntö viittaa Suomessa alemmanasteiseen sääntelyyn, joka perustuu valtioneuvoston tai ministeriöiden antamiin asetuksiin. Asetukset ovat yksityiskohtaisempia säännöksiä, jotka täydentävät eduskunnan säätämiä lakeja. Lainsäädäntöhierarkiassa asetukset ovat siis lakien alapuolella, mutta ne ovat silti velvoittavaa oikeutta.

Asetusten antamisen tarkoituksena on selventää ja konkretisoida lakien yleisluonteisia säännöksiä. Ne voivat koskea esimerkiksi tarkempia menettelytapoja, teknisiä vaatimuksia tai yksityiskohtaisempia sääntöjä tiettyjen etuuksien tai velvollisuuksien soveltamisesta. Laki antaa yleisen puitteen ja valtuuttaa valtioneuvoston tai ministeriön antamaan tarkempia säännöksiä asetuksen muodossa.

Valtioneuvoston asetukset antavat yleisiä säännöksiä, kun taas ministeriöiden asetukset ovat yleensä erikoistuneempia ja koskevat kyseisen ministeriön toimialaa. Asetukset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa, mikä takaa niiden julkisuuden ja saavutettavuuden. Kansalaiset ja yritykset ovat velvollisia noudattamaan asetusten sisältöä siinä missä lakienkin.