affiniteetissä

Affiniteetissä on suomen kielen sana affiniteetin inessiivimuodosta, joka viittaa tilaan tai kontekstiin, jossa affiniteetti koskee jotakin ilmiötä. Se on tekninen termi, jota käytetään erityisesti tieteellisissä yhteyksissä, mutta sen tarkka merkitys määräytyy sen mukaan, millä alalla sanaa sovelletaan.

Matematiikassa ja geometriassa affiniteetti liitetään käsitteisiin kuten affiiniin muunnokseen ja affiiniseen tilaan. Suomenkielisessä teknisessä terminologyssä termiä käytetään kuvaamaan oloja ja rakenteita, jotka ovat linjaisia ja joissa säilyvät tiettyjen suhteiden tai suhdevakioiden pätevät piirteet affiinisen rakenteen puitteissa. Käytännön kuvauksissa affiniteetti voidaan nähdä tapana yhdistää pisteet, suorat ja tasot siten, että tietyt suhteet säilyvät, vaikka koordinaattijärjestelmä muuttuu.

Biologiassa ja kemiassa affiniteetti tarkoittaa sitoutumisvoiman tai -vakion kaltaista ominaisuutta: kuinka vahvasti molekyyli yhdistyy toiseen molekyyliin tai kohteeseen. Sillä tavoin affiniteetissä viitataan tilaan, jossa vuorovaikutus on merkittävästi kehittynyt tai voimakas, ja se vaikuttaa esimerkiksi ligandin ja reseptorin vuorovaikutusasteisiin tai antigeeni-vasta-aine-sovitukseen.

Sanan etymologinen tausta tulee latinankielisestä affinitas-sanasta, joka merkitsee yhteyttä, samankaltaisuutta tai läheisyyttä. Suomessa termiä käytetään sekä suoraan teknisessä kontekstissa että kuvailevassa kielessä.