adaptatiivisuutta

Adaptatiivisuus on järjestelmän kykyä muuttaa toimintaansa tai rakennettaan vastauksena ympäristön muutoksiin siten, että se säilyttää toimintakyvynsä tai parantaa suoriutumistaan. Sitä käytetään kuvaamaan sekä luonnollisia että teknisiä sekä sosiaalisia järjestelmiä, ja se kattaa sekä sopeutumiskyvyn että oppimisen.

Biologiassa adaptatiivisuus viittaa kykyyn reagoida ympäristötekijöihin, esimerkiksi fenotyyppiseen plastisuuteen, geneettiseen säätelyyn ja metabolisiin muutoksiin. Pitkällä aikavälillä evoluutiollinen adaptatio tarkoittaa lajien sopeutumista luonnonvalinnan seurauksena.

Käyttäytymistieteissä ja psykologiassa adaptatiivisuus liittyy adaptatiiviseen käyttäytymiseen, kognitiiviseen joustavuuteen ja siihen, miten yksilö tai ryhmä säätää toimintansa tavoitteiden saavuttamiseksi sekä riskien minimoimiseksi.

Tietotekniikassa ja tiedonhallinnassa adaptatiivisuus tarkoittaa järjestelmiä, jotka hyödyntävät palautetta ja dataa muokatakseen toimintaansa. Esimerkkejä ovat adaptiivinen ohjaus, personointi ja koneoppimisalgoritmit, jotka oppivat käyttäjän preferensseistä tai ympäristön tilasta.

Ekologisessa johtamisessa ja organisaatioiden päätöksenteossa adaptatiivinen hallinta korostaa kokeilua, oppimista ja toimintatapojen säätämistä uusien havaintojen perusteella.

Haasteina ovat esimerkiksi kustannukset, vääräsopeutuminen (maladaptation), tiedon laaduun liittyvät riskit sekä tarve läpinäkyvyydelle ja eettisille näkökohtille, kun adaptatiivisia ratkaisuja sovelletaan automatisoituihin järjestelmiin.