Yleishyödyllisten

Yleishyödyllisten yhteisöjen käsite Suomessa viittaa voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin, joiden tarkoituksena on edistää yleistä hyvää. Tällaisia toimijoita ovat tyypillisesti yhdistykset, säätiöt ja joskus uskonnolliset yhteisöt. Yleishyödyllisyys määritellään sen perusteella, että varat ja tuotot käytetään tarkoituksen toteuttamiseen eikä jaeta voittoina yksittäisille jäsenille tai pääomistajille.

Kelpoisuus yleishyödylliseen asemaan määräytyy toiminnan luonteen sekä hallinnon ja varojen käytön perusteella. Järjestön on toimittava yleisön hyväksi, ja sen toiminnan tulee olla voittoa tavoittelematonta sekä avoin ja läpinäkyvä. Suomessa yleishyödyllinen asema voi antaa verotuksellisia etuja sekä mahdollisuuksia hakea julkista tukea, mutta edellytyksenä on toiminnan yleishyödyllinen luonne sekä asianmukainen hallinto, tilinpäätös ja varojen käyttö. Rekisteröinti ja säännöllinen raportointi ovat usein osa näitä käytäntöjä, ja valvontavastuu jakautuu verohallinnon sekä toimialan viranomaisten välillä.

Verotuksellisesti yleishyödylliset voivat saada veroetua, koska niiden toiminta nähdään yleishyödylliseksi. Tämä voi ilmetä esimerkiksi tulojen verovapaana kohteluna tietynlaisen toiminnan osalta, sekä mahdollisina arvonlisäverotukseen ja muihin verokäytäntöihin liittyvinä helpotuksina. Lahjoittajat voivat saada verovähennyksiä lahjoituksistaan tietyin säännöin ja rajoituksin, kuten lainsäädäntöön perustuen.

Yleishyödyllisiä toimintoja toteutetaan monilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, koulutuksessa, kulttuurissa, tutkimuksessa, nuorisotyössä sekä ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisessä. Ne voivat toimia sekä paikallisella että laajemmalla tasolla, riippuen tavoitteistaan ja resursseistaan.