Vesihöyrynläpäisevyys

Vesihöyrynläpäisevyys, eli vesihöyryn läpäisykyky, on termi, joka kuvaa materiaalin kykyä kuljettaa vesihöyryä läpi. Se on keskeinen tekijä materiaalien ja rakennusten ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmien suunnittelussa. Matala läpäisevyys (esim. tiiviissä betonissa tai tiivisteissä) estää vesihöyryn liikkumisen, mikä voi estää kosteuden kertymisen rakenteisiin. Korkea läpäisevyys (esim. ilmankosteusvaihteluiden vuoksi) voi aiheuttaa kosteusongelmia, kuten homeen muodostumisen tai rakenteiden vaurioitumisen. Vesihöyrynläpäisevyys mitataan usein g/m²·h·Pa:n yksikössä ja se on tärkeä parametri materiaalien valinnassa, kun otetaan huomioon rakennuksen energiatehokkuus ja kosteusvaihtelut.