Vauriutuminen

Vauriutuminen on prosessi, jossa jokin kohde saa vaurioita tai sen toimintakyky heikkenee. Sanaa käytetään sekä lääketieteessä että tekniikassa kuvaamaan kehitystä kohti haitallista tilaa. Suomessa yleisin termi on vaurioituminen, mutta vauriutuminen voi esiintyä kirjoitettuna vaihtoehtoisena muotona kontekstin mukaan.

Biologiassa ja lääketieteessä vauriutuminen tarkoittaa kudosten vahingoittumista vamman, iskemian, tulehduksen tai sairauden seurauksena. Vauriot voivat olla solutasolla, kuten nekroosi, sekä kudosten tai elinten toiminnallisen arvon menetystä. Vauriutuminen voi olla akuuttia tai kroonista.

Tekniikassa ja materiaalitutkimuksessa vauriutuminen kuvaa materiaalin ominaisuuksien heikkenemistä ajan mittaan altistuksen seurauksena, kuten rasitusvian, korroosion, kulumisen tai lämpötilavaihteluiden vuoksi. Tavallisia ilmiöitä ovat halkeamat, pintavauriot, ruostuminen ja päällystevauriot. Vauriutuminen voi johtaa rakenteelliseen epävarmuuteen ja laitteiden tai rakennusten suorituskyvyn heikentymiseen.

Vauriutumisen hallinta perustuu riskinarviointiin sekä ennalta ehkäiseviin toimiin, kuten laadunvalvontaan, säännölliseen kunnossapitoon, suoja-aineisiin ja ympäristöolosuhteiden hallintaan. Vauriutumisen arvioinnissa käytetään kuntokuntoarvioita, tarkastuksia sekä mittausmenetelmiä kuten kuvantamista ja kokeellisia testejä, jotta vauriutuminen voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ja estää sen laajentuminen.

Termiä käytetään hieman eri tavoin eri aloilla, mutta yleisin vastine on vaurioituminen; vauriutuminen esiintyy usein kontekstisidonnaisesti.