Valkoisuusindeksiä

Valkoisuusindeksi on mittari, jota käytetään arvioimaan aineen tai pinnan kykyä heijastaa valoa tasaisesti kaikilla aallonpituuksilla näkyvässä spektrissä. Se ilmoittaa, kuinka lähellä täydellistä valkoisuutta kyseinen materiaali on. Täydellinen valkoinen kappale heijastaa 100 % kaikesta siihen osuvasta valosta, ja sen valkoisuusindeksi olisi 100.

Mittaus perustuu yleensä spektrofotometrin avulla määritettyyn heijastus- tai transmitanssiarvoon eri aallonpituuksilla. Mitä korkeampi valkoisuusindeksin arvo on, sitä valkoisemmaksi aine koetaan. Valkoisuuden lisäksi indeksi voi kertoa myös materiaalin kirkkaudesta ja sävyvivahduksista, kuten kellertävyydestä tai sinertävyydestä. Esimerkiksi paperiteollisuudessa valkoisuusindeksi on tärkeä laatumittari, ja korkea arvo osoittaa puhtaampaa ja kirkkaampaa paperia.

Eri standardeja ja laskentamenetelmiä on olemassa valkoisuusindeksin määrittämiseksi, mikä voi johtaa hieman vaihteleviin tuloksiin riippuen käytetystä menetelmästä. Yleisesti käytettyjä standardeja ovat ISO-standardit, kuten ISO 2470. Tekstiilien, muovien ja maalien lisäksi valkoisuusindeksiä voidaan soveltaa myös moniin muihin materiaaleihin ja pintoihin.