Valaistusteho

Valaistusteho on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan valonlähteen tuottaman valon kokonaismäärän määrää aikayksikköä kohti. Sen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan: fysiikassa valaistusteho tarkoittaa säteilytehoa, eli emitted radiant power, ja se mitataan watteina (W). Energiaperusteisesta näkökulmasta puhutaan siis valon kokonaisenergiasta per aika. Valonvalaisualalla ja yleiskielessä sanaa käytetään usein kuvaamaan sitä valon määrää, joka on havaittavissa silmälle lumenina (lm), jolloin puhutaan valotehosta tai valon visuaalisesta tehosta.

Radiant power Φe kuvaa valon kaikkien aallonpituuksien summittain emitted energiaa per ajanjakso, kun taas näköaistin kuvastama valomäärä, eli luminous flux Φv, voidaan määrittää painottamalla spektrin teho ihmisen silmässä parhaiten herkkä V(λ) -funktiolla. Tämä johtaa siihen, että Φv ilmaistaan lumenina. Luminous efficacy tai valaistustehoilmaisin ηv määrittelee suhteen Φv/Φe ja antaa tuloksen yksikössä lumen/vatiksi (lm/W).

Mittaukset perustuvat spektrisäteilyn mittauksiin ja fotometrisiin standardeihin. Valaistustehoa ei mitata vain yhdessä luvussa, vaan se riippuu valonlähteen spektristä: sama säteilyteho eri aallonpituuksilla herättää eri määrän silmän vastaanottamaa valoa. Yleisiä käytännön eroja ovat esimerkiksi energiatehokkaiden LED-lamppujen suurempi lumen/watt-efekti verrattuna perinteisiin hehkulamppuihin.

Käyttötarkoitukset: Valaistustehoa käytetään suunnittelussa sekä valaistuksen kirkkautta että energiatehokkuutta vertaillessa. Lumen-arvot ja efficacy-lukemat auttavat arvioimaan, kuinka paljon valoa saadaan kulutetulla sähköteholla. Kansainväliset standardit (CIE, IEC) ohjaavat mittauksia ja luokituksia.