Täytäntöönpanoperusteita

Täytäntöönpanoperusteita ovat ne oikeudelliset perusteet, joiden nojalla velkoja voi hakea oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaisessa velallisen omaisuuden ulosmittausta velan maksamiseksi. Suomessa täytäntöönpanoperusteet määritellään täytäntöönpanolaissa.

Yleisimpiä täytäntöönpanoperusteita ovat:

Lainvoimainen tuomio: Tuomioistuimen antama lainvoimainen tuomio, joka velvoittaa velallisen maksamaan tietyn summan velkojalle. Tämä on yleisin ja vahvin täytäntöönpanoperuste.

Sopimustyylinen ulosottoperuste: Tietyt sopimukset, kuten vuokrasopimukset tai velkakirjat, jotka on laadittu täytäntöönpanolaissa säädetyllä tavalla, voivat toimia suoraan täytäntöönpanoperusteena ilman erillistä tuomiota.

Väliaikainen täytäntöönpanomääräys: Tietyissä kiireellisissä tapauksissa, kuten jos on olemassa vaara, että velallinen hävittää omaisuuttaan, tuomioistuin voi antaa väliaikaisen määräyksen omaisuuden turvaamiseksi ennen lopullisen ratkaisun antamista.

Konkurssituomio: Kun henkilö tai yritys asetetaan konkurssiin, konkurssipesän hoitaja voi käyttää konkurssituomiota täytäntöönpanoperusteena.

Hakemus ulosottoon: Velkoja voi myös tehdä hakemuksen ulosottoon, jos velallisella on ulosottoselvityksen perusteella varallisuutta, josta velka voidaan periä. Tällöin ulosottoviranomainen arvioi perusteiden riittävyyden.

Täytäntöönpanon hakeminen edellyttää, että velka on erääntynyt ja selvästi määritelty. Täytäntöönpanoperusteen olemassaolo on edellytys ulosottomenettelyn aloittamiselle.