Tutkimusasetelmassa

Tutkimusasetelma kuvaa, miten tutkimus on suunniteltu ja miten sen keskeiset muuttujat sekä havainnot järjestetään. Se määrittelee tutkimuskysymyksen, operatiivisen määritelmän sekä ne menetelmät, joiden avulla data kerätään ja analysoidaan.

Keskeisiä komponentteja ovat riippuvat ja riippumattomat muuttujat, operatiiviset mittaukset sekä mahdolliset kontrollimuuttujat, joiden avulla voidaan vähentää harhaa ja parantaa selitysvoimaa. Asetelma huomioi myös mahdolliset ärsyttävät tekijät, joiden vaikutus on pyrittävä estimoinnilla minimoimaan.

Tutkimusasetelmia on sekä kokeellisia että ei-kokeellisia. Kokeellisessa asetelmassa tutkija manipuloi riippumatonta muuttujaa ja jakaa osallistujat satunnaisesti ryhmiin sekä mittaa vaikutusta riippuvaan muuttujaan. Ei-kokeellisessa asetelmassa havainnot kerätään luonnollisessa ympäristössä ilman aktiivista manipulointia. Asetelmat voivat olla poikkileikkaus- tai longitudinalisia sekä kuvailevia tai syy-seuraussuhteita kartoittavia.

Sisäinen validiteetti viittaa siihen, kuinka varmasti syy-seuraussuhteet voidaan päätellä; ulkoinen validiteetti puolestaan siihen, missä määrin tulokset yleistyvät. Uhkat kuten valinnan virhe, kehitysvaiheet, historia, mittausvirheet, testaaminen, regressio kohti keskiarvoa ja osallistujien poistuma voivat heikentää validiteetteja. Näitä torjutaan esimerkiksi satunnaistamisella, kontrolliryhmillä ja standardoiduilla mittausmenetelmillä sekä etukäteissuunnittelulla.

Data- ja eettiset näkökohdat korostuvat: asetelman suunnittelussa huomioidaan mittareiden reliabiliteetti ja validiteetti sekä informoitu suostumus, tietosuoja ja osallistujien hyvinvoinnin minimointi. Tuloksia raportoidaan selkeästi ja toistettavasti, jotta muut voivat arvioida ja toistaa tutkimuksen.